tiistai 10. lokakuuta 2017

Revontulivillatakki

 Mitä tuossa nyt on nauramista? On todella. En olisi uskonut, että saan vanhan koneen käyntiin. En tarkoita neulekonetta, vaan itseäni. Vaikka kuinka yritin, oli kuin kuollutta olisi työntänyt käyntiin.
 Monta kertaatuli jyrkkä ylämäki ja piti lähteä muka syömään tai kahville tai muuten vain kiertää rinkiä. Sain sen kiinni, kuin villihevosta olisi taltuttanut. Nyt on pakko pidellä, ettei se karkaa taas!

 Nämä on niin meilettömän hienoja ja kauhean taitavia ihmisiä on olemassa!
 Siinä herkkunurkkaus, minun neulekoneeni. Yksi neljästä.

 Laitoin nuotit nuppineulalla ikkunaverhoon.
 Vihdoin sain viimeisteltyä villatakin. Minulla oli kerran kaupasta ostettu saman tapainen, mutta se nukkaantui ja kissahti niin, että piti heittää roskiin.
 Myös lapsena minulla oli äitin tekemä oikeaoppinen revontulivillatakki. Siitä tein pojalleni kun hän oli pieni. Sitä pidettiin, kunnes se hajosi käsiin.
Pumppasin inspiraatiota joka kanavalta: Pinterestistä, instagramista, googlesta ym ja tulostin paperille, sekä hypistelin ja nuuhkin lankoja, sekä tein reikäkortteja, joita myös tulostin netistä vähän joka luukusta. Lopuksi se syntyi, niinkuin vaikea ja hidas synnytys. Nyt tuntuu, että pitäisi tehdä heti kymmenen lisää ja kaikkia värejä tekee mieli kokeilla, syksyn värejä ym.

lauantai 16. syyskuuta 2017

Syksy

 Keräsin vielä viinimarjoja kipollisen. Aivan sormet kohmeessa.
 Omenat ovat hyvänlaatuisia Lappajärvellä
Tein koneella ensimmäiset sukat piiiitkän tauon jälkeen. Nyt se aika taas alkaa. Kun jäähtyy ilma, ihminen vetäytyy sisätiloihin ja alkaa tehdä lämmintä pesää ympärilleen. Luonto tekee kaikkea ja teettää...
Kotoilut ja söpöilyt taas alkaa!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Kesäoleilua ja siivousvimmaa

 Jos vaan elää yksikseen ja miettii ja kirjoittaa, kertyy keittiöön kaikenlaista pöydille.
Sitten joskus, kun aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja on kuuma pihalla, tulee valtava siivousinto.
 Silloin pitää tyhjätä varastot ja autotallit ja järjestää kaikki varastot ja pestä matot ja ja ja
 Sitten tuleekin pilvistä ja alkaa sataa vettä ja räntää ja myrskyää ja sitten huomaa,
että elin täysiä juuri silloin, kun olisi pitänyt ottaa joka pisara sitä hunajaa, mitä sanotaan kesäksi.
Mökin aamusta muutama kuva, ennen kuin sotken taas.
 Kotona päällystin pari vanhaa patjaa ja tein Indonesia- nurkkauksen itselleni,
 ennen kuin vien nuokin korikalusteet kirppikselle. Vein jo kahdet ja oli asiallista, sillä niitä oli kertynyt vuosikymmenien kuluessa monet, eikä niissä kukaan ollut istunut aikoihin.
 Näissä oli valkoiset päälliset, mutta nämä vanhat toivat mieleen Indonesian visiittimme ja
 koska me ei sattuneista syistä olla oltu kolmeen vuoteen missään lomalla, tein sen loman kotiin.
Olemme laittaneet aidan terassin rajaksi kun naapurissa on koiria ja kissoja. Kissa tosin oli tullut ikkunalautaa pitkin silti... Inhoan kissoja ja koiria. Ne koirat kakkaavat meidän tontin rajalle, että saa aina potkia kakkoja, ettei nurmileikkuri paiskaa niitä kintuilleni... Joskus kissa istui kuin kotonaan mun pehmustetussa tuolissani, kun tulin ulos. Yök yök...
Sinne nurkkaan loikoilemaan ja silmät kiinni, niin voi luulla olevansa vaikka Singaporessa.
Linnut laulaa, ainakin varpuset ja niitähän on kaikkialla maailmassa. Puut suhisevat ihanasti ja aurinko paistaa tuohon nurkkaukseen aamupäivän kuumasti.
   Köyhän paras huvitus, on vilkas mielikuvitus... Runoa paasaa tulohon...
Nyt olen vielä mökillä ja pesin koneessa ainakin neljä koneellista pyykkiä, kaikki mitä irti lähti.
Ne kuivui sitä mukaa ja sain hyllyt siisteiksi. Nyt onkin sitten pilvistä. Olipas hyvä että on nyt puhdasta ja saa kirjoitella.
  Kannoin kaikki huonekalut eri paikkoihin (melkein). Vaihtelu virkistää ja puhtaus tekee pyhän.
Talviturkki lähti eilen. Eka kerta uimassa. Vesi lämpesi Lappajärvessä eilisen aikana.
-Ja mies toi jätskin, eli pidän tauon. Morjens!